TalviPorvoo

Porvoo on ihana kesäkaupunki, sehän on selvä.  No, itseasiassa Porvoohan on ihana talvikaupunki myöskin.  Vanhan kaupungin liikkeet ovat avoinna, ruuhkaa ei ole. Tunnelma on rauhoittavan  seisahtunut ja ystävällinen, viihtyisä ja rentouttava.  Cafe Helmi on ehdottomasti käynnin arvoinen.  Kynttiläkamarista löydät kynttilät ja lautasliinat sävy sävyyn, joka värissä. Riimikko on lasten ja miksei aikuistenkin aarreaitta.

Kynttiläkamari

Etanaravintola

Tunnelmia Cafe Helmestä

Ammari

Ja nyt siellä kaupungissa...

Miten ei olekaan tullut käytyä Hakaniemen Hallissa pitkästä aikaa. Vuosia on vierähtänyt viime käynnistä. Suosittelen.  Uskomatonta on , että yläkerrassa on edelleen myynnissä niitä, muistattehan,  mummon vanhoja kotitakkeja. Kankaiden kirjo ihan uskomaton . Voisi melkeen sanoa, että nyt ne voisivat tulla muotiin taas vuosikymmenten jälkeen.

Lankoja, oi että, niitä sukkalankoja....

Ja hyvää palvelua, sain sukkaohjeet mukaani . Näistä langoista saa ihania raitasukkia.

Ja mitä muita ihanuuksia sieltä vielä löytyykään. Kannattaa käydä.

Oikealla tosi ihania huovutetuista palloista rannekoruja eri väreissä

Ammari

Vierassukat

Joku kumma innostus iski viikonlopun aikana. Innostuin ensi kertaa elämässä kutomaan villasukkaa.  Niitä sitten tehtaasta lähtikin tulemaan vauhdilla ja ajattelin, että näistähän sais saareen kivat vierassukat jalkaan.

 Jos tehdas olisi ahkera ehtisi kesään mennessä saada sellaisen pinon aikaan, että vieraat voisivat valita saareen tullessaan omat sukat , jotka saisi sitten viedä kotiin mennessään.

No niin, sukkatehdas pystyyn.

harjoitus tekee mestarin...

Terveisin Ammari

Uimaranta, upea löytö syksyllä

Syksyllä saareentutustumiskävelyllä löysimme aika upean hiekkarannan. Ranta katsoo länteen, ranta jatkuu aika pitkälle hiekkapohjaisena.  Keväällä saarelaiset käyvät aina talkoilla puhdistamassa rannan kaislasta ja roskasta. Talkoihin varmaan olisi hyvä osallistua, että rantaa myöskin voi hyvällä omalla tunnolla hyödyntää.  Samallahan sitä tutustuu saarelaisiinkin paremmin.

Aika upea ranta

Työmaakoira haisteli metsään päin meneviä tuoksuja

Nuotiopaikka on vähän ränsistynyt mutta viehättävä

Tänne uimaan!!!!

Pääsispä hiihtelee saareen

En ole mikään himohiihtäjä, kaukana siitä,  mutta nyt tuli sellainen olo , että hiihtämäänkin olisi kiva päästä.  Saareenhan pääsee talvella, lossi kulkee.  Oma mökkitie ei ole aurattu ja kylältä noin 3km olisi hiihtomatka, eli ei mikään pitkä.  Tosin perillähän odottaa kylmä ja jäätynyt mökki, jonka lämmittäminen kestäisi tunteja.  Mutta joku sunnuntai, eväät mukaan ja kaunis ilma, mikä siinä , voisihan sitä vaikka lähteä.

Nämä kuvat talvelta 2010

Ulappa kutsuu

Latu rantaan

Koira ja merikotka

Meidän työmaakoira on sen verran mammanpoika, että se pysyy aina Mamman lähellä. Aluksi pelästyin, että kotka vie,  mutta nykyään kun lähdemme pihasta tietä pitkin mäykky on remmissä. Jos olemme metsässä se on niin lähellä minua, kun ei uskalla näköpiiristään mammaa kadottaa niin luulen , että on turvassa. Toisaalta meidän oma mäykky painaa 14kg. Aika iso kotkalle.  

Ilvestä ehkä pelkäänkin enemmän. Työmaakoira ei pimeässä enään pääse vapaana paljon rappusia pidemmälle.

Piensisustusta

Mukavaa on talven aikana kerätä kasaan kaikkea kivaa piensisustustavaraa kesäksi saareen vietäväksi. Jotakin on saatu lahjaksi ja jotakin ostettu. Pentikin Halla astiasto on ollu kaapissa vuosia. Nyt sitten mietinnän alla viedäänkö saareen vai ei. Ehkä ei tiskattavaksi käsin ole kaikkein käytännöllisin astiasto, mutta kun on jo olemassa niin... mietitään vielä.


Scandia aterimia( suunnittelija Kaj Franck), olen pikkuhiljaa ostanut mm. Huutonetistä. Scandian lusikka on muuten kauneimpia esineitä mitä tiedän. Ruokalusikat ovat jo saaressa, en tähän hätään saanut kuvaan.  Scandioita on meillä lapsuudessa ollu molemmilla kotona, siksikin ne ovat rakkaita.

Luonto yllättää

Saaressa törmää myös luonnon ihmeisiin päivittäin. Bongattu on Hirvi, Ilves,  Kyy, Rantakäärme, Peura  Merikotka yms. Merikotkalla on tapana hakea korkeutta juuri meidän tontin yläpuolella. Ilmeisesti sopivat nostovirtaukset meren ja mantereen kohdatessa.  Upein näky oli kun Merikotka pariskunta kutsui poikaset koolle (kaksi ilmestyi) ja korkeutta haettuaan  suuntasivat merellepäin, varmaan kalastusharjoituksiin.  Ja tämän kaiken me näimme omalta terassilta.  Kuvia yritettiin saada, mutta aina kun painoit laukaisinta myöhästyit. 

Arka eläin, tämän lähemmäksi on turha yrittää

Kuvassa on metso joka ei aikonut autoa väistää

Olisikohan aika saada parempi kamera putkella!!!!!

Terassin tekoon !

Maalausurakan jatkuessa päästiinkin sitten vasarahommiin.  Ensimmäisenä terassin tekoa,  jotta mökkiin sisäänkin olisi helpompi viedä rakennustarvikkeita.  Terassi tulee merellepäin,  joka on ilmansuunnaltaan länteen. Terassi jatkuu sitten etelän suuntaan, siitä tuleekin sitten "aurinkoterassi".


Heti myöskin tuli mieleen terassin laajennus , jotta kunnon ruokapöytä mahtuisi . 


Terassilautojen laatu ei välillä läpäissyt työnjohtajan (no sehän olen minä) tarkkaa syyniä.  Onneksi Kontio laittoi pikaisesti uutta terassilautaa tulemaan, että laatukriteerit täyttyivät.

Kesäkukat täytyy olla!!

Työmaakoira, aina siellä missä tapahtuu.

Laadunvalvontaa työmaalla!!

Myöskin työnlaadun valvontaa, ja tarkkasilmäisesti!!

Maalausta tai valttausta ääh...

Maalaaminen tuntuukin sitten olevan ikusuusprojekti. Sitä on tiedossa vielä tulevallekin kesälle.  Rappuset ja telineet on niin hankala saada oikealle paikalle.  Julkisivun ylöosa on vieläkin maalaamatta.

Lepotauko

Tässä kohtaa oli työmaakoiran päälle kaatunut mustaa väriä!!!!